Kiitos USA:n maahantuloviranomaisten, suoritin viime viikolla ART alaraajakurssin Herzliya Pituahissa Israelissa. Seudulla ollessani on aina samaan aikaan tavannut olla jotain kärhämää. Tällä kertaa Gazan episodi, jota ei tosin tavallisessa elämässä huomannut kuin TV-uutisten, ja lentokentällä neljän laukkutarkastuksen ja ristikuulustelun kautta. Paljon läheisempää tuttavuutta Lähi-Idän tulenarkaan tilanteeseen tein työskennellessäni Kvuzat Schillerin kibbutsilla v. -89 ja -91. Ensimmäisen reissun aikoihin oli juuri alkanut palestiinalaisten kansannousu, intifada ja jälkimmäisellä kerralla 2 viikkoa maahantuloni jälkeen alkoi Persianlahden sota. Saldo: 18 ilmahälytystä, jolloin juostiin kaasunaamari kourassa teipeillä eristettyyn huoneeseen, aikaa räjähdykseen muutamasta sekunnista muutamaan minuuttiin. Vieressä olevaa pommisuojaa ei koskaan käytetty Irakin lupaamien kemiallisten ja biologisten aseiden pelossa. Saddam Hussein lähetti terveisensä 33 Scud -ohjuksen myötä, joista suurin osa putosi Tel Aviviin Ramat Ganin kaupunginosaan 20 – 25 km:n päähän, lähin Holonin lähettyville n. 5 km:n päähän. Yhtenä yönä Tiberiaksessa istuin ulkona syömässä hampurilaista ja seurasin kun Fatah -järjestö ampui n. 20 Katjusha -rakettia pohjoisen kyliin, lähinnä Kiryat Shmonaan. Tel Avivin keskustassa (Dizengoff) pommi räjähti korttelin päässä. 2 kertaa on heitetty kivellä. Viimeiset parikymmentä vuotta olenkin sattuneesta syystä seurannut sivusilmällä Lähi-Idän tapahtumia, eikä voi kuin hämmästellä tapahtumiin liittyvää tiedotusta ja yleistä mielipidettä.

Tiedotuksessa ei yleensä ole asiavirheitä (joskus niitäkin), mutta asiasta kerrotaan usein vain toinen puoli ja oleellisia tekijöitä jätetään kertomatta. Lisäksi lähdekritiikki saattaa puuttua. On naivia kertoa esim. Israelin suorittamasta Gazan iskusta, ja näyttää kuvia itkevistä, käsiään levittävistä naisista kun samankaltaista kuvaa voitaisiin näyttää rajan toiselta puolelta edellispäivän Qassam -raketti-iskun johdosta. Israel ei tietenkään toimi aivan kaikissa tapauksissa oikein – kaikkihan meistä tekee joskus väärin. Suomesta käsin Israelin toimet vaikuttavat joskus ylireagoinnilta, varsinkin jos asia uutisoidaan lyhyesti eikä tarkempia yksityiskohtia tai taustoja kerrota. Olen kuitenkin miettinyt, mikä on syy, miksi halutaan valikoidusti levittää yksipuolista, Israelin vastaista tietoa ja miksi lähtökohtaisesti ollaan Israelia vastaan ja vieläpä sellaisella innolla?

Gazan ”risteilyn” jälkeen median antama kuva oli selkeä: Israel toimi laittomasti, merirosvojen tavoin, murhasi avunantajat ja esti avustusjärjestöä toimittamasta apua Israelin sortamille Gazalaisille. Myös YK ja EU osoittivat välittömästi sormella Israelia ja muuten suuresti arvostamani Alexander Stubbkin asettui ääri-islamilaisten PR-tempun vietäväksi. Hiljalleen alkoi valua myös päinvastaista tietoa tapahtumien kulusta ja tällä hetkellä totuus näyttää juuri päinvastaiselta, laivan pysäyttäminen kansainvälisillä vesillä oli oikeutettua, Israelilaisten kimppuun hyökättiin ammattitaistelijoitten johdosta ja matkan tarkoitus oli aivan muuta kuin avustus. Tätä kirjoittaessa ”lopullinen” totuus on vielä auki, mutta itselleni tästä jäi päällimmäisenä kuva monien länsimaisten lähes fanaattinen asettautuminen Israelin vastaiseen rintamaan. Näin siitäkin huolimatta, että Gazaa isännöivän Hamasin käyttäytymisnormeihin kuuluu mm. seuraavaa:

• Demokratian kieltäminen
• Sananvapauden kieltäminen
• Lasten kouluttaminen sotilaiksi
• Propagandan syöttäminen (mm. TV, koulukirjat)
• Ihmiskilpien käyttö rakettien laukaisupaikoissa (mm. koulut, päiväkodit, sairaalat)
• Rakettien laukaiseminen sattumanvaraisesti siviilikohteisiin (terrorismi)

“Rauhanaktivisti avustuslaivalla”

Jostain syystä halutaan sivuttaa oleelliset ydinasiat: äärijärjestöjen (mm. Hamas) päätavoitteena ei ole gazalaisten hyvinvointi, vaan hävittää Israel ja perustaa tilalle muslimivaltio. Asian paikkaansa pitävyyden voit halutessasi tarkistaa Hamasin perustamisasiakirjasta, joka löytyy, mistäs muualta kuin internetistä.

Myös rauhanneuvotteluitten historia on unohdettu/ haluttu unohtaa. Israel on useaan otteeseen tarjonnut rauhaa naapureilleen, mutta kaikki arabien kannalta hyvätkin sopimukset on aina hylätty, mikäli ehtona on ollut rauha Israelin kanssa. Esim. 1967 arabit julistivat Cartumissa Sudanissa: ”Ei neuvotteluita, ei Israelin tunnustamista, ei rauhaa Israelin kanssa”.

2000/2001 Camp David/ Taban kokouksissa Ehud Barak olisi antanut Bill Clintonin johdolla 97 % Länsirannasta, 100 % Gazasta ja suostunut antamaan 30 miljardin USD tukipaketin palestiinalaispakolaisille. Jasser Arafat vastasi ”ei”, ja aloitti verisen intifadan.

Israel vetäytyi Gazasta, jotta Gaza ei enää uhkaisi eteläistä Israelia. Israel uskoi, mitä tiekartan osapuolet lupasivat (EU, YK, USA, Venäjä). Kaikki mitä sille luvattiin, hajosi. Sittemmin Yhdysvaltoihin on valittu maan historian Israel-vastaisin presidentti, eikä tähän vahvimpaan liittolaiseenkaan ole enää täysin luottamista. Gazasta on ammuttu n. 10000 Qassam -rakettia Israeliin (plus muu roihna), tarkoituksena aiheuttaa tuhoa siviiliväestön keskuudessa. Israel on ollut kuitenkin kanava, jota kautta mm. ruokaa, vettä ja lääkkeitä on Gazaan toimitettu. Mm. Flotilla sisälsi tarvikkeita 1500 tonnin painosta, joka on noin kymmenesosa viikoittaisesta avun määrästä, joka tulee Gazaan Israelin kautta. Humanitääristä apua on toimitettu viimeisen 18 kuukauden aikana yli miljoona tonnia. Hamas on manipuloinut avustusohjelmia eikä jaa avustusta oikeudenmukaisesti ja näin syyttömät arabit joutuvat kärsimään.

Vuonna 2009 Israel pysäytti kansainvälisillä vesillä kolme alusta, jotka paljastuivat aseita kuljettaviksi aluksiksi. Francop -niminen alus lähti Iranista ja oli viemässä aseita Hizbollahille Antiguan lipun alla. Tämä alus oli kuten Flotilla, virallisesti kuljettamassa maahan apua ja pysäytettiin lähellä Kyprosta, vielä kauempana kansainvälisillä vesillä. Laiva sisälsi 500 tonnia erilaisia aseita. Miksi Francopin ”kaappauksesta” ei ole juurikaan puhuttu?

Israelin puolustusvoimat (IDF) on tunnistanut laivalta ainakin 50 miestä 700:sta. Näistä osalla on yhteyksiä mm. Hamasiin ja Jihadiin. Yksi aktivisteista oli iranilais-syntyinen Fatima Mohammadi, joka kuuluu Viva Palestine -liikkeeseen, joka on yrittänyt tuoda laittomia sähkölaitteita Gazaan. Toisella aktivistilla, Ken O´Keefella, joka on USA:n ja Britannian kansalainen, on myös yhteyksiä terroristijärjestöihin. IDF:n mukaan O´Keefe vihaa Israelia ja hänen tarkoituksensa oli mennä Gazaan kouluttamaan ja perustamaan Hamasin taisteluyksiköitä. IDF tunnisti myös Hassan Aynsey -nimisen turkkilaisaktivistin, joka on säännöllisesti tukenut islamilaista Jihadia. Lisäksi tunnistettiin Hussein Orush, turkkilainen IHH-liikkeen tukija, joka suunnitteli al-Qaida -militanttien tuomista Turkista Gazaan sekä Ahmed Omemun, Marokossa syntynyt Ranskan kansalainen ja Hamasin jäsen.

”Avustus”saattuetta järjestellyt IHH (joka on omien sanojensa mukaan avustusjärjestö) kuuluu Union of God -nimiseen islamilaiseen kattojärjestöön, joka on tukenut mm. al-Qaidaa ja Hamasia. Jopa Egypti on kieltänyt tämän radikaalin IHH:n toiminnan ja CIA on määritellyt IHH:n terroristijärjestöksi jo 1990 -luvulla. Mavi Marmarassa oli 40 IHH:n rekrytoimaa taistelijaa. Qatarilainen al-Jazeera kuvasi näitä turkkilaisia aktivisteja lähtövaiheessa, jossa he lauloivat: ”Juutalaiset, muistakaa Khaybar, Muhammedin armeija palaa takaisin!”. Hamasin al-Azsa TV:ssä kerrottiin avustuslaivueen komentajan tavoittelevan joukkoineen mieluiten marttyyrikuolemaa.

Entä tulevaisuus? Hamas ei ole muuttanut tavoitteitaan tuhota juutalaisvaltio. Toisarvoista on, montako palestiinalaista kuolee. Lisäksi antisemitismi on länsimaissakin selvästi lisääntynyt. Egyptin ja Israelin suorittaman Gazan saarron purkamista vaaditaan yhä hanakammin eikä israelilaisten turvallisuus ole esim. suomalaisten poliitikkojen kannanottojenkaan tai yleisen mielipiteen perusteella kovin tärkeä asia. Saarron purkamista puoltavissa mielipiteissä valikoidusti huomioidaan tavalliset gazalaiset, mutta tarkoituksella unohdetaan äärijärjestöt, joiden tavoitteena ei siis ole kelvolliset elinolosuhteet tai rauha, vaan muslimivaltion perustaminen Israelin tilalle.

Israelin 60-vuotisjuhlan yhteydessä Iranin presidentti puhui Israelin tv:ssä: ”Viesti Israelille: Onnittelemme, että olette saaneet yhteen paikkaan sellaisen määrän ihmisiä, jonka yksi meidän pommi hävittää. Yksi ainoa meidän pommi, joka räjähtää Tel Avivin yläpuolella avaa käymälän, jonne se saasta, jota siionistijuutalaiset ovat, vedetään.” Aika paljon sanottu maan presidentiltä, joka on asiantuntijoiden mukaan varsin pitkällä ydinaseen kehittämisessä.

Ostin viikko sitten Ben Gurionin lentoasemalta lähtiessäni Jerusalem Postin, jossa kartoitettiin siviiliväestöön kohdistuvaa uhkaa. Tuoreet tiedot vaikuttivat melko karuilta. Toistaiseksi Israeliin kohdistuvat raketti-iskut ovat kohdistuneet lähinnä raja-alueille, mutta asetelma on muuttunut merkittävästi aivan viime aikoina, kun ohjuksien kantomatka on pidentynyt ja lukumäärä lisääntynyt.

Niinkin vähän aikaa kuin 4 vuotta sitten, Syyrialla oli ehkä 330 ohjusta, jotka voivat yltää Tel Avivin alueelle. Hizbollahilla oli alle 20, Iranilla ehkä 50 eikä ainuttakaan Gazassa.

Viimevuoteen mennessä Syyrian ”Gush Daniin” yltävä ohjusarsenaali oli kasvanut 1300:aan, Hizbollahilla 800, Iranilla 300 ja jopa Hamasilla Gazassa oli omansa.

Tänä päivänä, Syyrialla on arviolta 2300 ohjusta, jotka yltävät Tel Aviviin, Hizbollahilla 1200, Iranilla 400 ja Hamasilla Gazassa kymmeniä.

Hamas testasi viime lokakuussa a Fajr-5 -ohjusta, jonka kantomatka on 80 km. Gush Dan alue, jossa asuu yli neljännes Israelin väestöstä, voi näin ollen olla jopa kuukausia alituisen ohjushyökkäyksen alla. Ohjukset ovat lisäksi tulleet huomattavasti tarkemmiksi, eikä niitä voi enää samaistaa Persianlahden sodan aikaisiin epätarkkoihin Scud -ohjuksiin. Syyrian rakentamat, äsken Hizbollahille toimitetut ohjuksetkin omaavat muutaman sadan metrin osumatarkkuuden.

Samassa lehdessä palestiinalaiskolumnisti myönsi, ettei avustuslaivueella ollut mitään tekemistä rauhan kanssa, mutta kritisoi myös Israelia siitä, että heidän toimillaan vedotaan aina äärijärjestöihin. Kolumni Jerusalem Postissa osoittaa sananvapauden toimimisen Israelissa ja osoittaa heidän tiedotusvälineiden olevan luotettavia, kuten demokraattisessa maassa pitää ollakin. Alueen tapahtumia seuraavan kannattaa käydä esim. sivulla www.camera.org, joka sisältää kriittistä, tarkkaa ja analyyttistä tietoa Lähi-Idän tapahtumista. Sivu sisältää myös hyvän linkkivalikoiman, myös palestiinalaislähteisiin.

Palatakseni vielä Gazan ”risteilyyn”, virheelliset tiedot asian oikeudellisesta puolesta on vielä korjattava:

KANSAINVÄLINEN OIKEUS JA FLOTILLA

1. Israel on tällä hetkellä aseellisessa konfliktissa Gazaa hallitsevan Hamasin kanssa. Gazasta on toistuvasti pommitettu Israelissa sijaitsevia siviilikohteita asein, jotka on salakuljetettu meren kautta.
2. Merisaarrot ovat kansainvälisen lain mukainen legitiimi ja tunnustettu toimenpide, jota voidaan käyttää osana aseellista konfliktia.
3. Saarto voidaan saattaa voimaan merellä, *mukaan lukien kansainväliset vedet*, niin kauan kun se ei estä pääsyä puolueettomien valtioiden satamiin.
4. Länsimaiden laivastokäsikirjat katsovat merisaarron tehokkaaksi laivastotoimeksi ja määrittelevät useita kriteerejä jotka saarrossa on otettava huomioon.
5. Israel julkisti saarron voimassa olon ja saartovyöhykkeen tarkat koordinaatit hyväksyttyjä, kansainvälisiä, ammattikäytössä olevia meriliikenteen kanavia käyttäen. Israel teki myös asiaan kuuluvat ilmoitukset.
6. Kansainvälisen tapaoikeuden (customary law) mukaan tietoa saarron olemassaolosta voidaan pitää varmistettuna sen jälkeen kun saarto on julistettu ja asianmukainen varoitus on annettu yllä olevalla tavalla.
7. Kansainvälisen merilain mukaan, kun merisaarto on voimassa, mikään alus ei voi saapua saarretulle alueelle. Tämä koskee sekä siviilialuksia että vihollisen aluksia.
8. Mikä tahansa alus joka loukkaa tai yrittää loukata merisaartoa voidaan ottaa haltuun, tai sille voidaan hyökätä kansainvälisen lain mukaan. Aluksen katsotaan yrittävän saarron murtamista siitä hetkestä lukien kun se jättää satamansa aikomuksena ohittaa saarto.
9. Protestoijat ilmaisivat kirjallisesti ja suullisesti selkeän aikomuksensa rikkoa saartoa. Lisäksi alusten reitti osoitti niiden selkeän aikomuksen loukata saartoa, ja samalla kansainvälistä lakia.
10. Israel toteutti kansainvälisen lain tunnustaman oikeutensa ylläpitää saartoa asevoimin. Ennen pakkotoimia annettiin avoimia varoituksia suoraan saartoa rikkovien alusten kapteeneille.
11. Israel oli yrittänyt ottaa protestilaivaston alukset kontrolliin rauhanomaisin keinoin pakottaakseen saarron voimaan. Koska protestilaivastoon kuului suuri määrä aluksia, tehtiin operatiivinen päätös pitää saarto voimassa pakkokeinoin tietyn etäisyyden päässä saarron alueesta.
12. Israelin henkilöstö joka yritti pitää saarron voimassa kohtasi väkivaltaista vastarintaa protestoijien taholta, ja toimi itsepuolustukseksi torjuakseen sellaiset hyökkäykset.